AlkuSavon rykmenttiJuvan komppaniaTarinoita sotilaista → Antti Rekonpoika Kuosmanen - elämä kahdessa osassa

Antti Rekonpoika Kuosmanen - elämä kahdessa osassa

Sotilaana ennen katoamista ja sen jälkeen

Antti Kuosmanen otettiin alunperin Sulkavalta kaksikkaaksi, sillä nimi on mainittu miehistöluettelossa Viipurissa 1707. Hänen kaksikasnumeronsa oli 125. Juvan vakituisen komppanian ruodussa 125 oli ilmeisesti sama Antti Kuosmanen vuoden 1712 katselmuksessa, mikä pidettiin Elimäen Raussilassa Kymijoen länsipuolella. Kaksikkaat olivat tässä vaiheessa uudelleenkootun rykmentin perustana.

Suomalaisten joukkojen perääntyessä Pohjanmaan kautta Ruotsin puolelle Antti Kuosmaselle tapahtui jotakin jo ennen vuotta 1716. Mainitun vuoden katselmuksessa Vallentunassa ruotu 125 oli tyhjä ja 1719 Säbrån katselmuksessa ruotuun otettiin uusi sotilas. Hän tosin karkasi vajaan kolmen kuukauden kuluttua. Ruotsin puolella pidetyissä katselmuksissa 1720 ja 1721 ruotu 125 oli edelleen tyhjänä.

Antti Kuosmanen palasi kuitenkin entiseen ruotuunsa sodan loputtua, sillä viimeistään marraskuussa 1724 hän osallistui linnoitustöihin Lappeenrannassa muiden Juvan komppanian sotilaiden mukana. Vuoden 1735 katselmustiedoissa ei ole mitään selitystä Antti Kuosmasen katoamiselle ehkä noin 10 vuodeksi. Selitys saattaisi löytyä vuoden 1729 katselmuksesta, mutta sen tilaisuuden merkinnät ovat kadonneet. Ehkä vielä joskus tulee esiin vaikkapa jokin sotavankien luettelo, missä Antin nimi esiintyy? Katselmuksen 1767 yhteenvetotiedoissa mainitaan, että mies oli hylätty 18.6.1737 ilmeisesti haavoittumisesta johtuvien vaivojen takia (casserad för __ och åkomne Blessurer).

Kaksi perhettä

Antti Kuosmasen pitkä kateissaoloaika jakaa myös hänen perhe-elämänsä kahteen vaiheeseen. Sulkavan historiakirjojen mukaan ensimmäinen vaimo oli Elina Pekantytär Yrjänäinen. Avioliitto oli solmittu jo Antin kaksikasaikana, koska ensimmäisen tyttären Kristiinan syntymävuosi oli 1709. Toinen tytär Maria syntyi 1713.

Yrjänäisiä ei esiinny Sulkavan henkikirjoissa 1600-luvulla tai 1700-luvun alkupuolella, mutta Juvan Vehmaassa on henkiraha peritty vuosina 1675, 1677 ja 1678 Vesterisen rengiltä, jonka nimi oli Pekka Eerikinpoika Yrjänänen. Ehkä hän myöhemmin löysi vaimon, josta tuli Elina Pekantytär Yrjänäisen äiti.

Antti Kuosmasen ja Elina Yrjänäisen lapset syntyivät Mäntysessä. Siis vaimo asui Mäntysessä miehen ollessa sodassa. Henkikirjoihin on merkitty nimetön sotilaanvaimo asukkaaksi vuonna 1706 Olli Sallisen taloon ja vuodesta 1708 vuoteen 1712 Antti Nousiaisen taloon. On hyvin mahdollista, että ainakin Nousiaisella vaimon nimi olisi ollut Elina Yrjänäinen, jos se olisi kirjaan merkitty.

Nousiainen ei kuitenkaan ollut ruodun 125 isäntiä, vaan talo kuului ruotuun 124. Tällaisen päätelmän voi tehdä vuoden 1735 ruotuisäntäluettelon avulla, kun seuraa maakirjoista isäntien vaihtumisia vuosisadan alkuvuosiin päin. Aina sotilaiden perheet eivät asuneet välittömästi ruotuisäntien majoittamina, vaan asioista voitiin ilmeisesti sopia yli ruoturajojen olosuhteiden mukaan. Esimerkiksi tässä tapauksessa ruodun 124 samanaikainen sotilas Mårten Mielonen oli talollista sukua eikä hänen perheensä varmaankaan muuta majoitusta tarvinnut. Ehkä Nousiaisella oli tarjolla jokin sopivampi tila kuin ruodun 125 isännillä.

Isonvihan ajalta ei ole säilynyt haudattujen luetteloita Sulkavalta eikä Juvalta, mutta Elina Yrjänäinen lienee kuollut miehen kateissaoloaikana, sillä Sulkavalle ilmestyttyään Antti Kuosmanen aloitti perhe-elämän taas alusta. Uusi vaimo oli Riitta Kämäräinen. Hänen isännimensä ei ole tiedossa eikä vihkitietoa löydy Hiski-tietokannasta. Kämäräisiä ei ole myöskään Sulkavan varhaisissa henkikirjoissa. Uuden liiton ensimmäinen tytär oli taas Kristiina vuonna 1725, toinen tytär kastettiin Kaarinaksi 1730. Perhe näyttää eläneen Sulkavan Mäntysessä ainakin syksyyn 1743 asti, koska Kaarina-tytär on silloin 12-vuotiaana haudattu (N:o 72) kyseisestä kylästä.

Tuntematon alku

Isännimi Grelsson Antti Kuosmaselle selviää katselmuksesta 1712. Vuoden 1735 katselmustiedoissa kerrotaan hänen olevan kotoisin Savosta ja syntyneen noin 1680-luvun puolivälissä.

Sulkavan henkikirjoista Antti tai Reko Kuosmasia ei ole löydettävissä. Mäntysestä ei ole pitkä matka Juvan puolelle - onhan kylä aikaisemmin siihen pitäjään kuulunutkin. Siksi ei varsinaisesti yllätä, että naapuripitäjässä Kuosmasia on asunut enemmänkin 1600-luvulla. Sopivanikäistä Anttia ei sielläkään ole kirjoihin merkitty, mutta ehkä etsitty Antti ei ole henkirahaa ehtinyt maksaakaan ennen sotilasuransa alkua kaksikasjoukoissa.

Grels näyttää kuuluneen suvun nimivalikoimaan ja jonkinlaisena myönteisenä vihjeenä Antin isän etsinnässä voisi pitää esim. vuoden 1669 henkikirjassa Maivalassa asuvaa nuorta Reko Juhonpoika Kuosmasta. Todisteita sukulaisuudesta ei ole toistaiseksi löytynyt.

Tuntematon loppu

Antti Kuosmasen elämän loppuvaiheet jäävät myös hämärän peittoon, koska hautaustietokin puuttuu. Luultavasti hän on kuollut ennen vaimoaan joko Sulkavalla tai Juvalla viimeistään 1748. Vaimoksi sopiva Birita Kämärä -niminen kirkonköyhä on mainittu Juvan rippikirjassa vuosilta 1741-51. Yksinäiseltä näyttävän naisen ensimmäinen ehtoollinen kirkonkylän sivulla on 20.11.1748 ja viimeinen syyskuussa 1751. Kuolintieto on 30.4.1752 Juvan haudattujen luettelossa (N:o 72).

© Maija-Liisa Laakso 2022