Savon rykmentti → Juvan komppania → Tarinoita sotilaista → Jöran Larsson Marttinen - isän etsintää

Jöran Larsson Marttinen - isän etsintää

Varoitus: Tämä tarina ei ehkä ole tosi

Jöran Larsson Marttinen on mainittu Juvan komppanian sotilaana Riian linnoituksen miehistöluetteloissa elokuusta 1700 huhtikuuhun 1702 asti. Muita luetteloita Riiasta ei ole saatavissa. Ruotunumeron 34 perusteella tiedetään, että hänet olivat sotilaakseen pestanneet Teivaisten suvun isännät Teivaan kylästä. Jöran Marttisen nimeä ei ole löytynyt muista sotilasasiakirjoista. Nimeä ei ole löytynyt myöskään Juvan pitäjän henki- eikä maakirjoista eikä ruodutusluetteloista.

Koska Marttisia ja erityisesti Lars Marttisia on Juvalla elänyt runsain määrin 1600-luvulla, oletetaan mies kuitenkin juvalaiseksi ja ruvetaan miettimään, kuka sopisi sotilaan isäksi. Heti tulee kuitenkin pettymys. Henkikirjojen hakukone paljastaa, että Lauri Marttisia on kyllä montaa lajia 1600-luvun alkupuoliskolla - ainakin Pekanpoika, Ollinpoika, Matinpoika - mutta sitten tuleekin parinkymmenen vuoden tauko ja ensimmäinen sopivaan ikäluokkaan kuuluva Lauri Laurinpoika Marttinen mainitaan 1668 Hatsolassa rakuuna Staffan Tarkiaisen poikapuolena. Eihän tämä mikään huono löytö ole. Jos Lauri on tässä vaiheessa parikymppinen nuorimies, kyllä hänellä voi kolmenkymmenen vuoden kuluttua olla sotilaaksi kelpaava poika. Harmina on vain, että Tarkiaisen poikapuolta ei toista kertaa kirjoissa näy. Rakuuna Tarkiainen on kyllä vielä seuraavana vuonna Hatsolassa vaimoineen, mutta sitten hänkin häviää.

Seuraava Lars Marttinen on mainittu henkikirjassa 1675 Ollikkalassa Olli Lampaisen renkinä. Tämäkin on Laurinpoika ja saattaisi hyvin olla sama mies kuin Tarkiaisen poikapuoli. Nyt elämä on edistynyt siihen vaiheeseen, että mies on astunut aviosäätyyn. Sekin on hyvä panna merkille, kun oikeastaan kiinnostuksen kohteena on Laurin jälkeläinen.

Taas kului monta vuotta ilman, että ketään Lars Marttista hätyyteltiin henkirahan vaatimisella, mutta 1688 sellaista vielä kerran tapahtui. Lars Marttinen vaimoineen on Illainmäessä samassa taloudessa Krister Laamasen kanssa. Kummallakaan ei ole mitään titteliä eikä Illainmäki ollut mikään maakirjakylä, jossa olisi asunut maaveroa maksavia talollisia. Henkikirjoissa paikannimi esiintyykin ensi kerran juuri 1688. Marttisen ja Laamasen lisäksi Illainmäkeen asumaan oli tuolloin merkitty toiseksi ruokakunnaksi veljekset Staffan ja Anders Halonen. Tämä seurue ei paikalla kuitenkaan pitkään viipynyt - ei ainakaan henkirahaa maksaen, sillä 1690 Illainmäen henkikirjassa on Commendantes Torpare Peer Ohlsson, joka jäikin komentajan torppariksi kuolemaansa asti. Vaimo mainitaan leskenä 1699. Myöhemmistä kirjoista selviää, että tilusten haltija oli eversti Abraham Pistolekors, jonka säterikartano Partala sijaitsi Sulkavalla.

Jos oletetaan, että Illainmäessä Pistolekorsin tiluksia hoitanut Lars Marttinen on edelleen sama Lauri Laurinpoika, joka aluksi oli rakuuna Tarkiaisen poikapuoli ja sitten renkinä mm. Ollikkalassa, hän olisi vuonna 1690 noin nelikymppinen mies. Hänellä pitäisi olla vähän toisella kymmenellä oleva poika nimeltä Jöran, jotta hän täyttäisi odotuksemme. Tähän tämän Laurin tarina nyt kuitenkin päättyy, sillä myöhemmin ei Lauri Marttisia henkikirjoissa ole.

Joka tapauksessa ehdokas on erittäin sopiva isäksi tulevalle palkkasotilaalle. Hän on maaton mies ja hänen poikansa on keksittävä, miten leipänsä hankkii, kun isä lakkaa ruokkimasta. Vaihtoehtojahan oli aika vähän. Nyt jäädään odottamaan sellaista ihmettä, että jostakin löytyy jokin erityinen asiakirja, joka vahvistaa tarinan todeksi tai kumoaa koko rakennelman.