Savon rykmentti →
Juvan komppania →
Tarinoita sotilaista →
Kaisa Turusen viisi miestäSulkavan Tunnilassa kuoli 13.4.1823 torpparin vaimo Kaisa Turunen. Samannimisiä tyttöjä ja naisia on kuollut monta. Nykyinen keskeneräinen Hiski-tietokanta tarjoaa helposti 310:n samannimisen henkilön kuolintiedon runsaan parinsadan vuoden ajalta. Ei tämän Kaisan kuolemakaan ollut mitenkään erikoinen: 74-vuotiaana pistokseen. Hänen elämänsä oli kuitenkin ehkä vähän monivaiheisempi kuin Kaisa Turusten elämät yleensä ennen olivat.
Kaisan syntymästä ei ole varmaa tietoa. Hänen ensimmäisen lapsensa kastetiedossa mainitaan lapsen äidin patronyymiksi Matintytär ja asiakirjoissa syntymävuodeksi kirjoitetaan 1749. Ainoa toistaiseksi tarjolla oleva ehdokas on Kerimäen Päivilässä 2.4.1749 syntynyt torppari Matti Turusen ja Kaisa Makkosen tytär. Kerimäen 1748 alkavassa rippikirjassa tyttö mainitaan yhdessä vanhempiensa kanssa, mutta 1775 alkavassa kirjassa häntä ei perheessä ole eikä muualtakaan kyseisestä kirjasta helposti löydy. Kaisan vanhempien luona asuu kyllä kolme nuorempaa lasta: Karl 1753, Anna 1757 ja Sesilia 1760. Kaisa onkin jo 26-vuotias rippikirjan aloitusvuonna, joten itsenäinen elämä on voinut alkaa kauan ennen kirjan aloitusta Kerimäeltä puuttuvan rippikirjan aikana. Kerimäen vihityistä tai haudatuista ei sopivaa tyttöä löydy.
Everstiluutnantin ja Puumalan komppaniat
Vähän varmemmat tiedot alkavat Kaisan ilmestymisestä Rantasalmen Hiltulaan Herra Adjutantti Magnus Fredrik Krusen talouteen piiaksi. Hän on todennäköisesti ollut paikkakunnalla viimeistään alkuvuodesta 1771, koska 17.12.1771 syntyi Kaisan ensimmäinen lapsi, avioton tytär Hedvig Elisabet. Isäksi on merkitty adjutantti Krus. Aivan tilapäisestä lemmenleimahduksesta ei liene ollut kyse, koska syyskuussa 1773 Kaisa synnytti Hiltulassa toisenkin Krusen lapsen. Poika sai nimekseen Fredrik. Lapsi kuoli kuitenkin 4½-vuotiaana hinkuyskään 1777. Haudattaessa pojan kotikylä oli Hiismäki ja sukunimi Turunen.
Magnus Fredrik Kruse solmi säätynsä mukaisen avioliiton Mikkelissä 5.5.1774. Morsian oli edesmenneen Mikkelin kappalaisen Georg Aschaniuksen tytär Katarina Elisabet (s. 27.3.1756). Pariskunta näyttäisi asettuneen joksikin aikaa asumaan vaimon äidin luokse Rahulaan - perheen esikoinen on syntynyt Mikkelissä 15.7.1775.
Jossakin vaiheessa siirryttiin Rantasalmelle, mikä siis oli miehen aikaisempi kotipitäjä ja siellä myös nuoremmat lapset on kastettu. Rantasalmen rippikirjassa vuosilta 1761-71 Hiltulassa samassa taloudessa asuviksi on merkitty Krusen ja hänen rouvansa Katarina Elisabetin lisäksi pariskunnan kolme lasta (Petter 1775, Georg Magnus 1777 ja Hedvig Helena 1779), kaksi renkiä ja neljä piikaa. Piioista yksi on kertomuksen sankaritar Kaisa Turunen, mutta hänen elossa olevaa tytärtään ei joukossa näy. Valitettavasti perheen kohdalla ei ole ehtoollismerkintöjä, joista voisi päätellä, milloin kukin on tullut tai poistunut. Vaikuttaa kuin koko merkintä olisi tehty kirjaan jälkikäteen vasta siinä vaiheessa, kun perhe oli jo muuttamassa Puumalaan 1770-luvun lopulla isännän saatua siirron 21.6.1778 Everstiluutnantin komppanian toisen luutnantin paikalta Puumalan komppanian ensimmäiseksi luutnantiksi. Muuttokirja Puumalaan on päivätty 17.6.1780 ja muuttajina ovat herra luutnantti, rouva ja mainitut kolme lasta. Palvelusväestä kukaan ei seurannut mukana.
Rantasalmelle jääneiden joukossa on toinenkin tarinan tärkeä henkilö: renki Jöran Kervinen - Soldat. Hänestä tuli Kaisa Turusen ensimmäinen kunniallinen aviomies. Pari on vihitty Rantasalmella 30.12.1777. Valitettavasti asiakirjat eivät kerro, kenen keksintöä tämä naimakauppa oli. Se vaikuttaa kuitenkin kaikkien neljän osapuolen etujen mukaiselta. Magnus Fredrik ehkä yritti huolehtia entisen mielitiettynsä ja aviottomien lastensa toimeentulosta, hänen rouvansa sai kilpailijattaren pois päiväjärjestyksestä (jos oli asetelmasta tietoinen), Jöran Kervinen sai puolison, jolla kaikesta päätellen oli joitakin miellyttäviä ominaisuuksia ja - mikä parasta - Kaisa Turunen pääsi pois epämääräisestä naishenkilön asemastaan.
Magnus Fredrik Kruse kuoli Puumalan komppanian luutnanttina 29.10.1786 [1]. Leskirouva muutti ilmeisesti Sulkavalle, koska sieltä on löydettävissä hänen kuolintietonsa 5.6.1819.
Everstiluutnantin komppanian ruotu 62
Kaisan ensimmäinen aviomies oli kotoisin Rantasalmen Hiismäestä, lampuodin veljen poika, joka 17-vuotiaana oli värväytynyt täydennysmieheksi ja vajaan vuoden kuluttua ruotusotilaaksi 14.4.1774. Avioliitto Kaisan kanssa lähti rivakasti käyntiin, sillä jo runsaan kolmen kuukauden kuluttua häistä syntyi tytär Susanna 11.3.1778. Tämäkään lapsi ei selvinnyt hinkuyskästään hengissä, vaan haudattiin 5-vuotiaana maaliskuussa 1782. Aviomies oli kuollut jo edellisenä vuonna elokuussa. Kotikylä oli Hiismäki ja kuolinsyyksi on merkitty frossa (malaria, horkka eli vilutauti). Kaisa oli taas yksin vanhimman tyttärensä kanssa, mutta titteliksi Qp:n sijasta voitiin kirjata sotilaan leski.
Kaisa oli leskeksi jäädessään kolmikymppinen, parhaassa kukoistuksessaan. Ehkä hän jossakin sopivassa tilanteessa kohdisti kauniin katseen vähän pitemmäksi aikaa Monosen Kalleen - tai ehkä juttu meni jotenkin toisin. Joka tapauksessa pari vihittiin Rantasalmella 13.2.1785 ja Kaisa muutti tyttärineen Kallen työsuhdeasuntoon Sulkavalle. Tämä yhteiselo jatkui huomattavasti pitempään kuin ensimmäinen avioliitto. Tasan vuosi häiden jälkeen 13.2.1786 syntyi poika Carl Johan, mutta epäonni lasten elossapitämisessä jatkui. Poika kuoli tasan kolme vuotta syntymänsä jälkeen 13.2.1789 johonkin korkeakuumeiseen tautiin.
Jäljelle jäi edelleen vain tytär Hedvig Elisabet Krus, joka pienen velipuolen menehtyessä oli nyt jo 18-vuotias, mutta hänkin oli sokea ja sairaalloinen. Tämän avioliiton aikana ennen isäpuoltaan kuihtui ja kuoli sitten myös Hedda maaliskuussa 1798 elettyään 25-vuotiaaksi. Kuolinsyyksi merkittiin trånsjuka.
Karl Nöjd Mononen selvisi elävänä Kustaan sodasta ja ehti sen jälkeen nauttia vielä monta vuotta Kaisan seurasta ja huolenpidosta. Vuonna 1806 todennäköisesti keuhkokuume tai muu pistävää kipua aiheuttanut tauti vei hänet kuitenkin hautaan 54-vuotiaana. Jäljelle jäi entistä yksinäisempi sotilaan leski Kaisa Turunen.
Kaisa ei hellittänyt elämästä. Sotilastorppaan muutti Carl Nöjdin kuoltua hänen seuraajansa ruodussa. Petter Korhonen oli syntynyt 1783 Sulkavan Kaartilassa yhtiömies Henrik Korhosen nuorimpana poikana, värväytynyt täydennysmieheksi 1806 ja hyväksytty ruotusotilaaksi 1.4.1807. Tapaninpäivänä 1807 Kaisa vihittiin 58-vuotiaana avioliittoon tämän nuorukaisen kanssa. Pariskunnan ikäero oli siis noin 34 vuotta.
Vaikuttaa varsinaiselta järkiavioliitolta. Vanheneva leski säästyi turvautumasta köyhäinkassaan ja kassa säästyi yhdeltä asiakkaalta. Nuori sotilas sai ainakin taloudenhoitajan, ehkä vaimon ja/tai äidin korvikkeenkin. Yhteisön ei tarvinnut nyrpistellä sopimattomasta samassa tuvassa asumisesta. Eikä pariskunnan tarvinnut pahemmin toisiaan sietääkään: kohta alkoi Suomen sota, jossa mies lienee saanut surmansa. Eipä tämänkään miehen menetys Kaisaa nujertanut. Löytyi vielä yksi sotilas kumppaniksi, huollettavaksi tai ehkä jo entistä enemmän huoltajaksikin.
Viides mies oli kuitenkin vain entinen sotilas, kun elettiin jo keisarikunnan aikaa. 6.12.1811 vihittiin avioliittoon torppari Johan Vikman ja sotilaan leski Kaisa Turunen, molemmat Sulkavan Maaralasta. Mistä tämmöinen Vikman Maaralaan oli tullut? Se on ainakin toistaiseksi ratkaisematta. Hänen syntymävuodekseen on asiakirjoissa merkitty 1784, mutta muu tausta on hämärän peitossa. Sotilastorppia ei enää ollut ja pariskunta eleli muutamia vuosia loisina Sulkavalla. Tulikohan Kaisalle ikävä nuoruutensa maisemiin? Nimittäin 22.11.1818 päivätyn muuttokirjan mukaan he lähtivät torppareiksi Rantasalmen Hiltulaan.
Pari vuotta torpanpitoa jaksettiin ja palattiin taas Sulkavalle, tällä kertaa loisiksi Tunnilaan. Paluumuuttokirjan mukaan miehenkään terveys ei ollut täydellinen, koska molemmat olivat henkirahasta vapautettuja. Kaisa oli 73-vuotias palattaessa Sulkavalle kesällä 1822. Kolme aviomiestään ja neljä lastaan hän oli haudannut - miehistä yhden tosin vain vertauskuvallisesti, koska tämä lienee jäänyt sotaretkelle. Vajaan vuoden kuluttua Sulkavalle paluun jälkeen neljäs aviomies hautasi Kaisan.
Pari vuotta Kaisan kuoleman jälkeen leskimies ja entinen sotilas Johan Vikman otti rippikirjamerkinnän mukaan muuttokirjan Sääminkiin 27.3.1825. Valitettavasti paperia ei ole säilynyt. Rippikirjoissakaan hänen nimeään ei ole Säämingin Saukkolassa (Saukonsaaressa), missä hänen olisi pitänyt kuolintiedon mukaan asua. Säämingin haudattujen luettelossa onkin tieto, että mies on haudattu Kiteellä 5.5.1833. Elämän loppuaika vaikuttaa yhtä salaperäiseltä kuin alku. Hyvin hän näyttää kuitenkin hoidelleen osuutensa Kaisa Turusen elämässä.
[1] Kaarlo Wirilander: Suomen armeijan upseeristo ja aliupseeristo 1718-1810: virkatalonhaltijain luettelot. Helsinki: Suomen historiallinen seura, 1953. Sivu 252
Tietoja on etsitty Hiski-tietokannasta Kerimäen, Mikkelin, Puumalan, Rantasalmen, Sulkavan ja Säämingin seurakunnista. Viitettä ei mainita, jos hiskitieto on alkuperäisen lähteen mukainen.
© Maija-Liisa Laakso 2024