AlkuSavon rykmenttiJuvan komppaniaTarinoita sotilaista → Tuomas Heikinpoika Tiittanen - suurta sukua

Tuomas Heikinpoika Tiittanen - suurta sukua

Sulkavan kirkonkylän Tiittala [1]oli 1600-luvulla kylän suurin talo, jos jätetään pappila vertailusta pois. Talon maita olivat 1500-luvulta lähtien viljelleet Tiittaset Sulkavaisten jälkeen. Kuten muutkin suurehkot tilat myös Tiittala siirtyi myöhemmin talonpoikaisilta omistajilta säätyläisten hallintaan.

Tuomas Heikinpoika Tiittasen arvioitu syntymäaika on vuoden 1680 paikkeilla sekä sotilastiedoissa että kuoliniästä laskettuna. Tällöin suvun entinen talo oli jo useita vuosia ollut vääpeli Anders Skyringin hallinnassa. Vääpelin leskeltä tila siirtyi kirkkoherra Anders Molanderille 1681.

Tuomaan patronyymin perusteella hänen isänsä lienee ollut Heikki Sipinpoika, joka oli talon viimeisen Tiittasten sukuun kuuluneen maakirjaisännän Sipi Juhonpoika Tiittasen poika. Tiittasten ratsastilan miesväkeä on lueteltu esimerkiksi jousiluettelossa 1665. Sotilaan isä Heikki Sipinpoika näyttää siirtyneen vaimoineen Tiittalasta Ylisenauvilaan huonemieheksi ainakin vuosiksi 1676 ja 1677, mutta salaisuudeksi jää, missä Tuomas-poika syntyi noin 1680. Seuraava maininta henkikirjoissa Heikistä tai oikeastaan Heikin vaimosta on 1697 Ruokoniemestä, missä vaimo asui Sipi-nimisen poikansa ja tämän vaimon kanssa. Ehkä siellä isä Heikkikin asui, mutta ei enää henkirahaa maksaen. Tuomasta ei kuitenkaan Ruokoniemessä näy, vaikka kyllä hänkin jo rupesi olemaan henkirahaikäinen, jos syntymäarvio on lähellä oikeaa. Täytyy etsiä muualta.

Veljeksiä Ruokoniemessä, Sulkavankylässä ja Väätälänmäessä

Varhaisimmat asiakirjamaininnat Tuomas Tiittasesta itsestään ovat Sulkavan henkikirjoissa 1704 ja 1705, joiden mukaan hän asusti kolmen veljensä kanssa yhteistaloudessa Väätälänmäessä. Mistä he olivat tähän kylään tulleet?

Samannimiset miehet Sipi, Martti ja Juho Tiittanen - siis Tuomasta lukuunottamatta - löytyvät lampuoteina kirkkoherra Molanderin hallitsemasta talosta Sulkavankylän Tiittalasta sopivasti edeltävinä vuosina 1700, 1701, 1702 ja 1703. Arvailtavaksi jää, onko Tuomas tuohon aikaan ollut jossakin muualla vai veljien mukana maksamatta henkirahaa. Joka tapauksessa Heikki Sipinpoika Tiittasen pojat näyttävät palanneen vielä vähäksi aikaa Ruokoniemestä kirkonkylään suvun vanhoja maita kuokkimaan. Jokin sai heidät kuitenkin neljän vuoden jälkeen siirtymään Väätälänmäkeen.

Maakirjojen tutkiminen vahvistaa käsitystä, että perhe - tai ainakin pojista vanhimmalta näyttävä Sipi - on yrittänyt 1692 asettua Ruokoniemeen viljelemään tilaa, joka oli jäänyt autioksi Helpien jälkeen. Verovapaiden vuosien jälkeen kuitenkin vain osa tilasta oli viljeltynä ja 1699 se oli taas kokonaan autiona. Seuraavana vuonnahan pojat sitten olivatkin henkikirjojen mukaan Tiittalassa eivätkä ilmeisesti Ruokoniemeen palanneet, vaikka Sigfred Tiittanen nimellisesti maakirjaisäntänä siellä säilyi isoonvihaan asti.

Väätälänmäessä molemmat Väätäisten talot olivat jääneet autioiksi nälkävuonna 1697. Toiseen niistä asettuivat Juho ja Antti Reponen, mutta viljelivät vain osaa tilasta. Samaan taloon vuonna 1705 on merkitty myös Sipi Tiittanen tilan osan viljelijäksi. Yhteisyrityksessä oli mukana myös Pekka Kontiainen. Reposet pysyivät tilalla isonvihan jälkeenkin, mutta Tiittasen nimi maakirjasta häviää vuoden 1712 jälkeen.

Naimisiin ja kaksikkaaksi

Tuomaan visiitti henkikirjassa jäi kovin lyhytkestoiseksi, sillä vuoden 1706 kirjassa hänen nimeään ei enää mainita. Sen sijaan tuttu nimi on löydettävissä vuoden 1707 kaksikassotilaiden luettelosta Viipurista. Samana vuonna Väätälänmäessä ikään kuin korvaukseksi Tuomaan poistumisesta on ilmestynyt nimettömän sotilaan vaimo Reposten perheeseen. Reposethan viljelivät saman tilan maita kuin Tiittaset. Vihkitiedon 9.7.1705 mukaan morsian ei kuitenkaan ollut Reposten tyttäriä, vaan Anna Väätäinen. Vaimo osoittautui hedelmälliseksi, sillä taas uusi Heikki syntyi Tiittasten sukuun maaliskuussa 1706 Väätälänmäessä.

Sodassa oli kiirettä ja tuskin Tuomas kovin usein Väätälään ehti, mutta vaimo siellä kaiketi pysyi, koska myös toinen lapsi syntyi samassa kylässä elokuussa 1712. Siten voimme olettaa, että nimettömänä henkikirjoissa esiintyvä sotilaanvaimo Väätälänmäessä kuului Tuomas Tiittaselle isoonvihaan asti.

Vakinaisen rykmentin sotilaana

Tuomas Tiittanen kuului niihin kaksikkaisiin, jotka olivat kelvollisia sotilaiksi vielä siinä vaiheessa, kun huvennutta vakinaista rykmenttiä elvytettiin 1711. Hän selvisi myös vakinaisena ruotusotilaana hengissä sodan kaikissa vaiheissa ja sai eron maaliskuussa 1729. Jos syntymävuosi oli noin 1680 hän oli eron saadessaan vasta viisikymppinen. Ehkä eron saamista edisti myös se, että vuoden 1735 katselmuksen mukaan Tuomas Tiittasen tilalle samaan ruotuun tuli hänen Johan -niminen poikansa, jonka syntymäaika sotilastiedoissa on noin 1711, mutta syntymätietoa ei löydy Hiski-tietokannasta. Aikaisempi Johan Tiittanen Ruotsin armeijassa oli ollut Tuomaan veli ruodussa 119 (1716-1729).

Sotilasuran jälkeen

Isonvihan asiakirja-aukon tapahtumiin Tuomas Tiittasen elämässä saattaa kuulua mm. hänen vaimonsa Anna Väätäisen menehtyminen, koska tietoa vaimon kuolemasta ei ole löytynyt. Henkikirjoihin ei varaton entinen sotilas enää palannut, mutta ehti vielä Sulkavan ensimmäiseen säilyneeseen rippikirjaan vuosilta 1756-64. Samasta Tuomaasta on edelleen kyse kirjaan merkityn syntymävuoden 1680 perusteella ja kuolinvuosi 1765 on melkein sama kuin historiakirjojen 1764. Miehelle on merkitty kaksi vaimoa, joista kumpikaan ei ole Anna Väätäinen. Verrattaessa rippikirjaa historiakirjojen antamiin tietoihin selviää, että rippikirjaan merkitty vaimo Brig: Reinikainen on ihan eri miehen vaimo ja ilmeinen virhemerkintä, jota on ehkä yritetty hiukan yliviivatakin. Sen sijaan Anna Halonen vaikuttaa todelliselta. Perheeseen kuului myös Anna Halosen aikaisemman avioliiton poika Olli Penttinen.

Historiakirjojen mukaan Tuomas Tiittanen on yli 60 vuoden ikäisenä solminut uuden avioliiton 1744 ilmeisesti yhtä pirteän leskivaimon Anna Halosen kanssa. Tästä liitosta syntyi Väätälässä poika Tuomas 1745. Tämä toinen Anna-vaimo hoiteli vanhempaa ja nuorempaa Tuomasta vanhemman kuolemaan asti. Jonkinlaista vanhan sotilaan sinnikkyyttä kuvannee kuolema sananmukaisesti saappaat jalassa. Kuolintiedossa 1.11.1764 ei ole kummempaa syytä kuin "löydetty metsästä kuolleena, ikä 84".


[1] Paavo Seppänen: Sulkavan historia I. Sulkava vuoteen 1860. ISBN 951-98270-0-5. Sulkava 1999. Sivu 235.

© Maija-Liisa Laakso 2022