AlkuSavon rykmenttiPuumalan komppaniaTarinoita sotilaista → Pål Matsson Haatainen ja ruotu 22 Riiassa

Pål Matsson Haatainen - menetti talon ja tavarat, mutta pääsi matkustamaan

Tarinassa mainitaan seuraavat Puumalan komppanian ruodun 22 sotilaat:
  Staffan Olofsson Räisänen
  Pål Matsson Haatainen
  Samuel Johansson Auvinen, mahdollisesti otettu sotilaaksi (ei esiinny sotilasasiakirjoissa)
  Johan Larsson Hussu
Lisäksi mainitaan ruodun 7 Michel Larsson Jukarainen ja ruodun 16 Pål Bertilsson Haatainen

Kun Suuren Pohjan sodan alussa Savon jalkaväkirykmentti oli siirtynyt Riikaan, miehiä menehtyi runsaasti pääasiassa tautien seurauksena. Joukkoja pyrittiin luonnollisesti täydentämään. Sodan alkuvaiheessa otetuista uusista miehistä on kuitenkin jäänyt hyvin vähän tietoja ennen vuoden 1712 katselmusta. Yksi nimeltä mainituista oli Pål Matsson Haatainen Puumalasta. Arkistoitavaksi on jäänyt Viipurissa 9.7.1702 päivätty “lähete”, jonka mukaan kaksi miestä on värvätty kapteeni Sturen eli Puumalan komppaniaan ja heidät varustetaan matkalle kahden viikon eväät mukanaan seuraavana etappinaan Narva. Haataisen ruotunumeroksi on merkitty 22 ja hänen matkatoverinsa oli ruodun 7 ruotumestari Michel Larsson Jukarainen.

Riian miehistöluettelosta kesäkuulta 1701 selviää, että ruodun 22 edellinen sotilas Staffan Olofsson Räisänen oli ilmeisen onnistuneesti karannut toukokuussa. Puumalan henkikirjoissa ei esiinny Räisäsiä kyseisenä aikana, joten hän on saattanut olla kotoisin muualta.

Mikä mies sitten oli tilalle otettu Pål Haatainen? Lähtikö hän matkalle pakon ajamana vai seikkailumielellä maailmaa katsomaan? Emme tiedä, saapuiko hän koskaan perille joukko-osastoonsa Riikaan, sillä miehistöluetteloita ei enää huhtikuun 1702 jälkeen ole säilynyt.

Puumalan Haataiset

Puumalassa on asunut Haataisia talollisina heti ensimmäisestä maakirjasta 1626 alkaen, Tuomas asui Partalan kymmeneskunnassa ja Bertil Haatainen Laamalan kymmeneskunnassa. Pål Matsson osoittautuu Bertilin jälkeläiseksi.

Kun kylämerkinnät alkavat 1643, Bertil Haatainen merkitään talonhaltijaksi Suur-Kietävälässä ja sama isännän nimi säilyy maakirjoissa maantarkastukseen asti. Henkikirjoista Bertil häviää kuitenkin jo vuoden 1638 jälkeen ja vuoden 1644 henkikirjassa isäntänä on Anders Bertilsson Haatainen. Lisäksi talossa asuvat ainakin Antin vaimo, veli, poika ja tytär.

Maantarkastuksessa 1664 erotetaan Kietävälästä yksitaloinen Petäjäniemi erilliseksi kyläksi ja Haataisten talon isännäksi merkitään taas seuraavan sukupolven edustaja Mats Andersson Haatainen. Viimeistään 1697 maakirjaisännäksi vaihtuu vuorostaan Anders Matsson Haatainen.

Pål Matsson Haatainen maksaa henkirahaa ensi kerran 1688, jolloin talon ensimmäisenä maksajana mainitaan vielä Mats Haataisen leski (ehkä Pålin äiti) ja Pålin veli Anders Matsson vaimoineen. Vuoden 1690 henkikirjassa veljekset ovat kahdestaan vaimoineen, siis myös Pål on avioitunut. Vuosien 1693, 1694 ja 1697 henkikirjoissa ovat edelleen samat henkilöt, mutta 1699 talonväki on täysin vaihtunut. Talossa asuu Johan Auvinen vaimonsa ja poikansa kanssa.

Vuodet 1695-97 tunnetaan Pohjois-Euroopassa “suurina kuolonvuosina”, jolloin huomattava osa väestöstä menehtyi nälkään ja tauteihin useiden katovuosien seurauksena. Monien perheiden kohdalla on henkikirjassa 1697 merkintöjä, ketkä ovat kuolleet ja ketkä lähteneet kerjuulle, mutta Haataisten kohdalla mitään merkintöjä ei ole. Paljon taloja autioitui. Petäjäniemeeen tuli kuitenkin nopeasti uusi viljelijä. Maakirjaisännäksi on pienin kirjaimin lisätty Johan Auvisen poika Anders Auvinen jo vuonna 1698.

Mitä tapahtui Haataisen veljeksille vuoden 1697 jälkeen?

Anders tai Pål Haataisesta ja heidän vaimoistaan ei ole henkikirjoissa tunnistettavia merkintöjä vuoden 1697 jälkeen. Anders Matssonin ja hänen vaimonsa kohtalosta voi esittää pelkkiä arvauksia, mutta Pål Matsson Haatainen ilmeisesti säilyi nälkäajan yli ainakin hengissä ja pysyi kotiseudullaan, koska hän oli heinäkuussa 1702 Viipurissa matkalla Riikaan entisen kotitalonsa ruodun 22 sotilaana. Taloon ei ole merkitty tässä vaiheessa henkirahaa maksavaa sotilaanvaimoa. Sellainen on mainittu vasta vuosina 1705 ja 1706. Ruodun 22 kahdessa muussa talossa Himahuuhassa ja Vesiniemessä ei asu sotilaanvaimoja isoavihaa edeltävänä aikana.

Seuraavat sotilaat ehkä 1705 ja 1707?

Ei ole kuitenkaan mitään takuita siitä, että henkirahaa maksamassa 1705 ja 1706 olisi Pål Matsson Haataisen vaimo. Ensinnäkin on epävarmaa, oliko vaimo edes elossa ja selvisikö Haatainen Riikaan asti, ja jos selvisi perille, mitä siellä hänelle tapahtui. Ruodun 22 sotilas on saattanut nopeasti vaihtua uuden isäntäperheen jäseneksi. Petäjäniemessä Auvisen talossa nuorempi poika Samuel Johansson tuli henkirahan maksajaksi vuonna 1703, maksoi henkirahan vielä myös 1704, mutta vuosiksi 1705 ja 1706 poika Samuel hävisi kirjoista ja näinä kahtena vuotena henkirahaa maksoi siis nimetön sotilaanvaimo. Kun Samuel vaimoineen palasi henkikirjaan 1707, sotilaanvaimo hävisi.

Samuel Auvista ei kuitenkaan sotilaskirjoissa ole sotilaana mainittu. On vain mahdollista, että hänet olisi otettu sotilaaksi, mutta todettu kelpaamattomaksi tai Auviset saivat hankituksi jonkun palkkamiehen tilalle.

Uusi sotilas katselmuksessa 1712

Kuten lähes kaikissa ruoduissa myös numerossa 22 mainitaan katselmuksessa 1712 jälleen uusi nimi: Johan Larsson Hussu. Riian antautumisen jälkeen komppania koottiin uudestaan. Hussu ei ole Puumalan poikia, sillä katselmuksen 1716 tietojen mukaan hän oli kotoisin Ruokolahdelta. Vuonna 1716 hänelle on merkitty jo 6 palvelusvuotta, joten mies olisi otettu sotilaaksi heti Riian antautumisen vuonna 1710. Hussu menehtyi Armfeltin Norjan retkellä 1718-19.

Ruodussa 22 Suuri Pohjan sota kulutti loppuun todennäköisesti ainakin kolme tai ehkä neljäkin miestä. Lisäksi saattoi yksi Samuel Auvinen elää pari vuotta uhanalaisena, mutta selvisi siitä vaiheesta hengissä.

Huomautus: Puumalan komppaniassa oli toinenkin Pål Haatainen Riiassa

Puumalan henkikirjassa 1703 on merkintä, jonka mukaan “Sold: Hattas E:a” asui Miettulassa Simon Kankaisen talossa. Yhtenä ehdokkaana "Hatta"-nimiseksi sotilaaksi voisi olla Pål Bertilsson Haatainen, joka mainitaan kaikissa säilyneissä Riian miehistöluetteloissa elokuusta 1700 huhtikuuhun 1702 Puumalan komppanian ruodun 16 sotilaana. Hänen identiteettinsä ei ole selvinnyt tutkituista lähteistä – ei myöskään se, kuka oikeastaan oli Hatta.

Pål Bertilsson Haatainen saattoi olla kotoisin paitsi Puumalasta myös esimerkiksi Sulkavalta. Kummankaan pitäjän henkikirjoissa häntä ei nimeltä mainita, mutta isäksi sopivat Bertilit ehkä löytyvät. Ruodun 16 sotilasta ylläpitäneet talot sijaitsivat Puumalan Liimattalassa. Sen kylän henkikirjoissa ei esiinny nimettömiä sotilaanvaimoja 1700-luvun alussa.

Jos Hatta tarkoittaa Haataista, on jäljellä sellainenkin mahdollisuus, että kyseessä olisikin ruodun 22 Pål Matsson Haataisen leski – siis vaimo olisi ollut elossa vielä 1702 miehen päätyessä sotilaaksi, mutta tuore sotilas olisi joutunut surman suuhun pian Viipurista lähdettyään. Ruotunumeroista ei sotilaiden leskien kohdalla kai paljoa apua ole, koska leskiksi jääneet saattoivat usein asettua asumaan oman sukunsa taloihin.

Kun arkistotieto on niukkaa, mielikuvitukselle jää paljon tilaa. Tarina voi muuttua, jos/kun löytyy lisää arkistotietoa.

© Maija-Liisa Laakso 2022